Eräänä perjantai aamuna läksin normaalisti töihin Sierralla (2.0i Ghia) ja ajatuksissani ajoin vanhan kolmostien risteyksen ohi Nurmijärvellä. Noh.. Hetken jo mietin että teenkö ukandan seuraavassa risteyksessä mutta päätin sitten lopulta mennä motaria pitkin helsinkiä kohden töihin.
Ajan siis normaalisti vanhaa tietä... Paljon rauhallisemaa menoa kuin aamuruuhka motarilla...
Eipä motarilla sitten paljoa ruuhkaa kyllä ollut ennen Klaukkalan liittymää ja siinä nopeus sitten putosi 80km/h ja siistissä letkassa matelukaistalla ajellen matka eteni.
Seuraavaksi huomioni kiinnittyi kun ohituskaistalla ollut tila Volkkari löi liinat kiinni ilman mitään syytä. No oli sillä sitten syy kun 20m oli matkaa taas edennyt. Pari peuraa jökötti ja odotti sopivaa rakoa että pääsis yli. Tila Volkkari kuski siis "antoi" tietä peuroille.
Siinä vaiheessa sitten olikin vähän myöhästä ja seuraava muistikuva onkin kun olen pysähtyneenä keskellä motaria ja päästä valuu verta.
Ensimmäiset (kiro)sanat varmaan kuulu perässä ajavankin ohjaamoon. Pääsi meinaa niin monta vi***a ja muuta Saa***** suusta.
Vilkasu taustapeiliin ja päässä oli otsassa vasemmalla puolella reikä.
Ykkönen pykälään ja sivuun. Ja sitten peilailtiin taas lisää...
Autosta ulos ja hätäkeskukseen soittamaan...
Varsin valitettava kohtalo Sierralle sekä peuralle. Peura ei meinaa jatkanut matkaa mutta sen kaveri taisi päästä turvallisesti motarin yli. Auto oli hyväkuntoinen ja todella mukava ajettava kun oli laskettu 40mm alustaa.
Ja ai että mikä ihanan talviauto. Onko parempaa olemassakaan?
Sierra oli Saksasta tuotu 2003 ja sillon sillä oli ajettu ilmotuksen mukaan 130tkm. Kerran vaihdettu venttiilin nostajat eikö muuta koneelle sitten olekkaan tehty. Perushuoltoa yms... Veikkaan että kilometrit pitikin ihan kutinsa.
Peura osu Sierran etulokariin ja siitä kylki sitten etuoven takatolppaan hajottaen myös siis etuoven. Lasinsirpaleet lensi komeesti ja sivupeili kopsahti otsikkoon. Keulasta melkeen kaikki valot rikki ja puskuri halki ja konepelti vähän väänty.
No.. Onni onnettomuudessa. JOs olisin ajanut jollain peruskirpulla olis tuho ollut varmasti pahempaa. Ja toisaalta jos olisin ollu 3 sekkaa myöhemmin paikalla olis peura ollut suoraan edessa ja ehkä sen seurauksena sitten myös sylissäni...
Vakuutusyhtiön herra oli mielestäni aika antelias. N. 1600€ euroa tuli tilille ja auto jäi minulle.
Maksoin autosta vuonna 2003 2000€ + 2400€ veroja. Ja kilometrejä kerkesi tulla sille 150tkm lisää.
Auton hankinta saksasta kokemukseni olivat siis erittäin positiiviset eikä minulla käynyt kuin ihan hetken mielessä ostaa suomiauto. Toki auton kasaan kursimista ajattelin mutta eipä ole paikkaa sille toimenpiteelle.
Pienen surffailun jälkeen netissä löytyi sitten Saksasta useampi potentiaalinen vaihtoehto "uudelle" Sierralle. Edellisessä oli Ghia varustus mutta ei läheskään kaikkia varuisteita. Loppujen lopuksi löytyi vain yksi jossa oli sitten parempi varustus. Tosin puolinahkasisustan siirto vanhasta olisi pitänyt tehdä... Ja kun soitin autosta omistajalle oli se mennyt jo.
Sitten alkoi kyl kuumottaa vähän isompi auto ja isompi moottori. Ja kuin huomaamatta hakumoottoreihin vaihtui Sierran tilalle Scorpio.
Auton koko on mielestäni sen verran isompi kuin Sierran että sama 2.0i DOCH kone on aivan alitehoinen joten se jätettiin vaihtoehtona pois hyvin pian. Jäi siis jäljelle 2.9 12V ja 24V. 12V mallissa oli etuna manuaaliloota mutta 24V teho.
Neljä vaihtoehtoa sitten löytyi 24V mallisia. Kaikissa hyvät varusteet ja ajettu ilmotuksien mukaan 129-180tkm. Ja yksi 12V malli jolla oli ajettu n. 180tkm.
Eka soitto Berlinin lähellä olevaan liikkeeseen ja siellä myyjä sanoi että sitä tullaan kattomaan. Soita huomenna iltapäivällä uudestaan. Uudelleen soitto tuotti sitten vastauksen että auto oli myyty. Ilmotuksen mukaan 111tkm ajettu, eläkeläisen auto, varusteet ihan ok mutta niissäkin puutteita.
Toka soitto tuotti tulokseksi auton varaamisen 3 päivän ajaksi. Myyjä ymmärsi hyvin että en viitsi lähteä Suomesta sinne kattomaan autoa jos sitä ei voi varata...
Lennot löyty helposti ja lomaa töistä järjesty. Ennen kuin huomasinkaan olin vaimoni kanssa jo Frankfurtin kentällä vuokraamassa menopeliä jotta kaikki 4 vaihtoehtoa pääsisi käymään läpi. Tässä vaiheessa yksi 12V yksilö olikin jo 99% haudattu
Frankfurtin lähellä piti olla kaksi. Toinen löytyi toinen ei. Eka löytynyt oli ehkä vaan seissyt aika pitkään ja siksi maalipinta aika huonon näköinen, sisusta ihan OK. Mutta ei se oikein säväyttänyt enkä vaivautunut vaivautunut myyjän puhelille. Ei se auto sieltä mihinkään katoa ajattelin...
Toinen auto jäi löytymättä vaikka itse autoliike löytyi, se siitä autosta, valinnan varaa kun oli.
Sitten vuokra Fiestan nokka kohti Düsseldorffia. Yksi yöpyminen matkalla ja aamusta heti ettimään kolmatta yksilöä.
N. klo 9 oltiin sitten Ford liikkeessä pikku tuppukylässä ja auto oli siellä parkissa. Pikaset silmäykset ja auto näytti ihan hyvältä. Maalipinta taas aika huonon näköinen ja pelkääjän puolella takaovessa ikävän näköinen naarmu. Sisälltä nahkasisusta oli hyvässä kunnossa. Kuskin penissä joku valkonen maalilta vaikuttava jälki mutta muuten hyvä. Mutta niin PAS****N ku olla ja voi. No millasessa kunnossa voi oletaa eläkeläisen pitävän autoa... Takalokareissa myös pikkusen maali kuprulla.
Tämä yksilö oli ollut vuonna -22 syntyneellä miehellä, eli omistaja oli ollut 71v ostaessaan auton. Auton mittari näytti 127tkm ja risat.
Olin jutellut myyjän kanssa puhelimitse kerran ja sopinut että varaa auton minulle. Sitten myyjän juttusille. Akun tiesin olevan loppu mutta sen kun he saivat vaihdettua hyrähti 24V cossie nätisti käyntiin. Sitten lähdettiin vaimon kanssa parin allekirjoituksen jälkeen koeajolle.
Joku naksu vähän väliä ja vähän laatikkokin reistaili ja jotenkin outo oli tunne koeajolla. Naksuna johtui tripistä, se korjaantui myyjän toimesta, sanoi sitä rämpänneensä vain vähän voimakkaammin
. Sitten keskusteltiin vähän hinnasta ja koska auto ei ollut liikkeen vaan liikkeessä myynnissä entisen omistajan pyynnöstä ei hinnasta voitu keuheen hyvin "taistella". Tarjosin 1400€ ja päädyttiin 1600€, lähtö oli 1700€. Myyjä soitti omistajalle kertaalleen.Kaupat tuli siis aika nopealla päätöksellä tehtyä. Ja sitten alettiin pohtia auton rekisteröintiä nimiini.
Rekisteröinti saksassa tapahtuu aika vastavalla tavalla kuin Suomessa. Se ei ole niin monimutkainen kuin annetaan ymmärtää.
Mutta koska auton omistaja ei ollut paikalla vaan oli valtuuttanut Ford liikkeen tekemään rekisteröinnin ei minun tarvinnut kuin "seurata" erästä nuorempaa myyjää joka hoiti kaiken.
No vähän tarkemmin:
Tämä nuoren myyjän kanssa siis ajoimme TÜV-toimistoon. Ekana yhdestä huoneesta vakuutus ja sitten toisesta huoneesta rekisteröinti. Sitten kilvet kolmannesta huoneesta ja sitten vielä rekisteröintiin ja auton tarkastukseen. Kaikki tämä siis yhdestä ja samasta talosta. Mikä siinä niin viakeeta on? Englannilla olisi pärjännyt vallan mainiosti.
Rekisteröinnissä tapahtui tosin pieni hidaste. Auton omistaja oli saanut uuden rekisteriotteen kotiin eikä ollut sitä toimittanut Ford-liikkeeseen. Tästä siis pieni viivästys. Muuten kaikki meni hyvin.
Takasin Ford-liikkeeseen, raha vaihtoi omistajaa ja vaimon kanssa liikkeelle kohti Rostockia.
Nahkasähköpenkeillä leikkiessä menikin eka 15min mukavasti ja sitten oltiinkin jo mottoritiellä. Eihän sitä voinut olla kokeilematta... 160km/h oli lasissa ennen ku huomasin edes painaneeni kaasua. Voin vaan kuvitella sen virneen naamallani. Onhan tehoero aika iso Sierraan verrattuna.
Alla oli aika huonokuntoiset peltivanteet ja keskieuroopan kitkat joten kovempaa ei sitten mentykkään ja matkanopeudeksi lasketiin 140km/h ja vähän myöhemmin 120. Ei ollu kiire mihinkään. Ja lopuksi sitten siirryttiin kokonaan pois moottoriteiltä. Pikkuteitä oli kiva kruisailla ja tutustua autoon.
Rostockissa vielä bensikeltä pari pari sixpäkkiä kaljaa ( 89snt/kpl + pantti 8snt) puolen litran pulloja.
Istumapaikat oli laivassa oli vaihdettu hyttiin ja luojan kiitos että oli. Laiva kun lähti klo. 05.00 ja perillä 06.00 Suomessa. Olis ollu kyllä tuskasen pitkä matka koittaa nukkua penkeillä...
Suomessa sitten tullin kautta 3kk ajolupa (13€) ja sitten kotiin.
Rengasliikkeessä oli vähän ongelmaa löytää sopivia vanteita.
No löytyi ne pienen etsinnän jälkeen ja 225/50 nakit alle.
Jopas muuttui ajettavuus pelikkä renkailla. Renkaat kun laitettiin alle liikkui molemmat eturenkaat pari senttiä pitkittäissuunnassa. Alatukivarret ihan loppu.
Sitten auto ylös tutun luona huollossa ja pohja on lähes ruosteeton kuten oletinkin mutta voi luoja... Äänen vaimentimet niin ruosteessa että ihme kun pysyvät vielä kiinni. Pari puhelua autotarvikeliikkeisiin ja vaimentimien hinta reilut 330€. Sitten pakoputkiliikkeeseen ja tekivät yhdyntäkappaleen vasemmasta ja oikeasta katista ja sitten yks pönttö väliine. Perässä oleva pönttö oli vielä käyttökelpoinen.
Alatukivarret vaihdettiin myös.
Katsastuskonttorilla yks sumuvalo osottaa liian ylös. Mutta hylsyä ei tullut.
Tullissakin kerkisin käymään ja veroja odotellessa.
Tullausprosessikin on sittten vähän kehittynyt vuodesta 2003. Kaks lomaketta täytetty ja ottivat kopiot papereista. Siinä se.
Itse edellistä kertaa muistellen olin varautunut 3 tunnin jonotukseen ja täyttämään 10 paperia ja näyttämään autoa 3 kertaa eri ukoille.
Käyttöohjeen autollekkin sain muuten 15€ hinnalla suoraan Ford:lta.
Oletin ettäse maksais ainakin 50€ mutta olipa positiivinen yllätys. Jos siis joltain puuttuu niin laittakaa palautetta tai tarkemmin kyselyä suoraan Fordin sivuilta.
Näin siis saatiin Suomeen lisää yksi suht hyväkuntoinen Scorpio Cosworth.
Kaikki tietää jo minkänäköisestä autosta puhutaan joten kuva ei nyt tähän hätään ole otettu.
Mutta kyllä tulen näyttämään Coeesietani johonkin tapaamiseen...
Pari kysymystä autoon liittyen olisi.
Vanteen koko? Jos oikein olen ymmärtänyt niin offset arvon kanssa oli "ongelmaa" rengassentterissä. En itseasiassa ihan tarkkaan tiedä mitä mikäkin luku vanteita katsellessa tarkottaa. Mutta jos jotain ymmärsin niin näissä olisi offset 35. Ja nykyisillä renkailla kun käätää kaikki vasuriin ottaa pelkääjän puolen rengas vähän kiinni jostain. Mutta pitää tosiaankin kääntää ihan kaikki joten ei ole ongelma.
40 ofsetulla olleet vanteet ottivat kinni iskariin enkä levikepaljoa ihan välttämättä halua laittaa.
Eli kertoisko joku millasia vanteitateillä on alla Scorppareissanne. Tuumakoko on 16"...
Jos foorumilta tai jostain muualta löytyy rautalankasivu vanteiden mitoista tai tarkemmin selitetty mitä mikäkin mitta on niin laittakaa linkkiä...
Toinen kysymys...
Onko kyseiseen autoon (moottoriin) olemassa eri asteilla olevia termostaatteja. Näillä -1 - +5 asteen säillä ei tahdo moottori lämmetä. Saksassa ajaessa mittari jäi neulan verran alle puolen välin mutta suomessa ajaessa jää reilusti alle puolen välin. Ja eihän sitä lämpöä sitten riitä sisälle kunnolla.
Ja tervetuloa klubiin 
